life is life ja piste

hellurei,
piti kai jo aiemmin tällä viikolla jotain raapustella, tai kuvittelinkin ehkä jotain raapustelleeni mutta enpä sitä sitten tehnytkään.

No, viikko on mennyt. Ei nyt voi sanoa nopeasti mutta ehkä toipuessa Suomen lomasta.. niimpä, joskus lomat tarvitsevat vielä lisälomansa jotta toipuu siitä. Oli kyllä hyvä että kävin Suomessa, tai missä tahansa olisi varmasti ollut hyvä vaihtoehto koska täällä jo parin päivän oleilu tekemättä mitään on melkoisen tylsähköä. Vasta tänään tuli eräs kaveri paikan päälle ja muutenhan vielä on melko autiota tuolla opiskelija-asuntoloissa.

Keskiviikkona minäkin sain uuden kämppiksen, Hillary nimisen naisen. Muutti tuonne yläkertaan yhteen monista vapaista huoneista. Tosin tämä on vain lyhytaikainen vieras ja ei ole häntä juuri keittiössä tai yleisissä tiloissa näkynyt. On vanhempi rouva, joka asustelee nyt hetkisen tässä koska hänen äitinsä asuu läheisessä vanhainkodissa. Lähtö taitaa olla lähellä, niin sanoi. No, ei ainakaan ole metelistä kovin vaivaa. Kun saisi vain luettua.
Se on jännä juttu että vaikka ympäristö antaisi hyvätkin puitteet lukurauhalle, voi tulla erinäisiä häiriöitä yms. jotka rikkovat oman keskittymisen ja mielenrauhan. Ihmiset eivät siis osaa ajoittaa uutispommiensa tiputtamista niin laisinkaan. Kaikkea ei pitäisi sanoa sähköisten viestimien välityksellä vaan toivottavaa olisi kasvotusten asioiden puinti. Mutta minkäs sille voit kun toisten mieleenkään ei voi mennä tätä neuvoa antamaan, varsinkaan näin jälkikäteen. Nyt siis pikapikaa pitäisi kai käydä joku sielunpuhdistus ja muistinmenetys että luku onnistuisi, pattitilanteessa tunnutaan olevan. Onneksi tuo tiistainen koe on Irkkuopintojen koe, joka perustuu tietoihin tunnilla ja retkillä. En ole siitä niin huolissani kuin siitä toisesta viikon päässä olevasta kokeesta.

Keskiviikko ja torstai on pyhitetty siihen lukemiseen, perjantaina matkaankin Dubliniin siskoa vastaan ja viikko matkaseuran kanssa alkaa. Sekä siirryn nauttimaan hotellin aamiaisista ja muusta palvelusta.. :)
On muuten melko jännä fiilis, koska en juurikaan ole lennellyt toisten kanssa, vain yksin. Viimeksi vuonna 2006 Intiaan ja takaisin matkaseurassa. Tosin on aina kivempi seurassa kuluttaa lentokentän lattioita, yksin se alkaa olla jo tositosi tylsää. Myöskin tällaisesta visiitistä että joku tulee tervehtimään meikäläistä onkin jo pari vuotta aikaa, joten sekin on oikein mukavaa. Pääsen skarppaamaan oppaan taitojani. Ehkä minutkin löytää sitten Alanyasta tai Bulgarian Sunny Beachilta matkaoppaana.(Ainoa suomalainen ohjelma jonka pystyn katsomaan läppärillä netistä.. :)


Olen tässä tällä viikolla nauttinut kauniista säästä täällä Irkuissa ja kuulemma pääsiäisenäkin oli oikein ihanaa. Tänään vähän sataa tihutti aj naurettiin kaverin kanssa että niimpä niin, nyt ollaan täällä molemmat ni sää voi näyttää kurjat puolensa. Perjantaina toki tuli seurattua hieman kuninkaallisia häitä, tosin tärkeimmät missattiin telkkarista. Mutta nautitttiin säästä ulkona ja kavereiden kanssa yhdessä olosta. Mikäs tässä ollessa. Vajaa kaksi viikkoa niin olen taas Suomessa.
Kovasti jo odotan että pääsen omaan pikkukolooni ja pääsen laittamaan työpajan käyntiin, voin surrutella naapureiden iloksi ompelukoneella joka vielä odottaa minua jossain päin Suomea ja sitten nautiskella kätteni töistä.

Nyt haukotuttaa niin vietävästi, onhan tässä jo nukuttukin koko viikonloppu.. aika taas siis mennä tutimaan. Kuulumisiin.