Okei, pakko nyt tulla ihan hieman hehkuttamaan tänne. Uskoakseni voin jo sanoa ensimmäisen tunnin alkuinfon jälkeen että tämä Draamaterapia kurssi tulee olemaan lempikurssini.. hahah.
Juu, minulla oli hieman ongelmia löytää tunnille. Olin itseasiassa oikeassa paikassa mutta siellä ei ollut ketään ja sitten lueskelin lukkareita väärin ja kiersin koulun ympäri ja päädyin talutettavaksi siihen samaan luokkaan minkä edessä olin odotellut n. 10 min aiemmin. Noloista hetkistä pitänee oppia. (Minulle sanottiin että täällä Irlannissa ei olla niin aikataulullisesti tarkkoja kuin Suomessa.. hahahh :D No ei meilläkään ne opettajat aina ole ajoissa.. mutta tästä luokkien varauksista yms.. olisi pari sanaa sanottavaa jossain vaiheessa kyllä..)
Eniveis, tällä kurssilla on 17 opiskelijaa. Heidän ryhmässään on toki enemmän mutta tämä "Interactional Approaches to Social Care" on jaettu kolmeen eri alueeseen. Taide, draamaterapia sekä ulkona tapahtuvat pelit yms.. (Recreational sports tai jotain sellaista. )
Tämä opettaja on itseasiassa jenkki joka kai naimissa Irkun kanssa. Irlantilaisen siis. Ja kuulemma hyvin flamboyant mikä tarkoittaa suomeksi (kun sanakirjasta sen etsin..) leiskuva luonne.. : D Eli tunneilla voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tosin tunteja on viikossa kolme joista kahdelle itse pääsen mukaan kun yksi tunti on aina päällekkäin toisen kurssin kanssa.
Tällä kurssilla ei ole koetta, ihanaa, vaan tehdään projekti. Puppet - eli käsinukke joka tehdään sukasta. Luodaan siis hahmo jolla on joku ongelma ja tehdään hänen ns. elämäntarinansa kirjaksi. Pääsee siis paljon tekemään käsin, mutta myös opitaan ihan draamaterapiaa ja sen tarkoitusta ja miten, millaisin keinoja me voidaan käyttää omien asiakasryhmiemme kanssa. Mainion mainiota.
Itselle jo tuli mieleen oma opinnäytetyö ja myös pari muuta kurssia täällä, joiden asioita pystyy hyvin yhdistämään keskenänsä ja siten tavallaan kaikki opittu on jotenkin integroituvaa.
Tämä professori Sue myös kertoi että hänen miehensä työskentelee maahanmuuttajien kanssa ja voi olla että sitä kautta pääsisin tutustumaan täällä tuohon toimintaan ja pystyisin hyödyntämään niitä tietoja opinnäytetyössäni. Mainiota mainiota :) Hullun kiilto täällä silmissä ajattelen jo että kuinka tavallaan asiat ja ihmiset voivat luoda erilaisia mainioita kontakteja ja miten itse hyödyn näistä :D jep.
Menin ostamaan ensimmäisen ja viimeisen kirjani täältä koulun kirjakaupasta. Creative studies for the caring professions, Toim. Denise Lyons. Kirjasta on hyötyä täällä mutta uskon että hyötyä tulevaisuudessa myös Suomen kamaralla työelämässä ja koulussakin. Joten olen ihan innoissani, huomenna aamulla klo 9 alkaa koulu ja draamaterapia. Jotakin liikkeeseen liittyvää teemme huomenna aamulla, koska käski huolehtimaan että kengät eivät liu'u liikaa lattialla.. mielenkiinnolla odotellen huomista.
Haluan myös kertoa että eilen jutustelin yhden kämppikseni kanssa, hän seurasi jalkapalloa ja minä taas en ymmärtänyt siitä mitään. Kuitenkin hän siinä totesi että onpa mukavaa vain jutustella yhdessä ihan yleisistä asioista, myös tästä huushollista ja sen kunnossapidosta mutta myös muusta, ja hän jatkoi että eivät he koskaan tee tätä muiden kämppisten kanssa. Tokihan siihen voi olla monia syitä, kuten erilaiset aikataulut ja erilaiset tyylit. Mutta nyt alan pelkäämään että olen päästänyt valloilleen kovan bilettäjän, koska hänellä oli todella mukavaa viime perjantain illalliskemuissa ja nyt hän sitten ehdotti että ensi perjantain crossdressing- kemuihin voidaan porukalla lähteä.. Nauratti kovasti, koska tiedän että ei ole kova juhlija ja on paljon omissa oloissaan tai ei ole vain tullut mennyksi.. Mutta juu, katsellaan että mikä tila kemujen suhteen hänellä on kun mennään lähemmäs kevättä.
Mutta erittäin kiva tosiasia on se että hänellä on auto ja tein diilin että voi mennä autolla kauppaan ja saa tuotua enemmän juttuja mukana kuin että joutuu roudaamaan käsissä painavia tuotteita.. Toki kävelyreissulla ei tulisi ostettua niin paljon, mutta ei tarvitse sitten mennä niin usein. Jostain syystä hän ei kyllä hyväksynyt sitä kun sanoin että maksan bensarahaa hänelle tästä avuliaasta teosta.. En tiedä sitten loukkasinko hänen kunniaansa jotenkin mutta toki nyt osani kannan kekoon, autohan ei liiku ilman petrolia tai mitä nämä nyt käyttävätkään.
Elämä siis alkaa sujumaan ja kaikista kommelluksista ja sähellyksistä huolimatta ihan jees täällä olla.. :)
Juu, minulla oli hieman ongelmia löytää tunnille. Olin itseasiassa oikeassa paikassa mutta siellä ei ollut ketään ja sitten lueskelin lukkareita väärin ja kiersin koulun ympäri ja päädyin talutettavaksi siihen samaan luokkaan minkä edessä olin odotellut n. 10 min aiemmin. Noloista hetkistä pitänee oppia. (Minulle sanottiin että täällä Irlannissa ei olla niin aikataulullisesti tarkkoja kuin Suomessa.. hahahh :D No ei meilläkään ne opettajat aina ole ajoissa.. mutta tästä luokkien varauksista yms.. olisi pari sanaa sanottavaa jossain vaiheessa kyllä..)
Eniveis, tällä kurssilla on 17 opiskelijaa. Heidän ryhmässään on toki enemmän mutta tämä "Interactional Approaches to Social Care" on jaettu kolmeen eri alueeseen. Taide, draamaterapia sekä ulkona tapahtuvat pelit yms.. (Recreational sports tai jotain sellaista. )
Tämä opettaja on itseasiassa jenkki joka kai naimissa Irkun kanssa. Irlantilaisen siis. Ja kuulemma hyvin flamboyant mikä tarkoittaa suomeksi (kun sanakirjasta sen etsin..) leiskuva luonne.. : D Eli tunneilla voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tosin tunteja on viikossa kolme joista kahdelle itse pääsen mukaan kun yksi tunti on aina päällekkäin toisen kurssin kanssa.
Tällä kurssilla ei ole koetta, ihanaa, vaan tehdään projekti. Puppet - eli käsinukke joka tehdään sukasta. Luodaan siis hahmo jolla on joku ongelma ja tehdään hänen ns. elämäntarinansa kirjaksi. Pääsee siis paljon tekemään käsin, mutta myös opitaan ihan draamaterapiaa ja sen tarkoitusta ja miten, millaisin keinoja me voidaan käyttää omien asiakasryhmiemme kanssa. Mainion mainiota.
Itselle jo tuli mieleen oma opinnäytetyö ja myös pari muuta kurssia täällä, joiden asioita pystyy hyvin yhdistämään keskenänsä ja siten tavallaan kaikki opittu on jotenkin integroituvaa.
Tämä professori Sue myös kertoi että hänen miehensä työskentelee maahanmuuttajien kanssa ja voi olla että sitä kautta pääsisin tutustumaan täällä tuohon toimintaan ja pystyisin hyödyntämään niitä tietoja opinnäytetyössäni. Mainiota mainiota :) Hullun kiilto täällä silmissä ajattelen jo että kuinka tavallaan asiat ja ihmiset voivat luoda erilaisia mainioita kontakteja ja miten itse hyödyn näistä :D jep.
Menin ostamaan ensimmäisen ja viimeisen kirjani täältä koulun kirjakaupasta. Creative studies for the caring professions, Toim. Denise Lyons. Kirjasta on hyötyä täällä mutta uskon että hyötyä tulevaisuudessa myös Suomen kamaralla työelämässä ja koulussakin. Joten olen ihan innoissani, huomenna aamulla klo 9 alkaa koulu ja draamaterapia. Jotakin liikkeeseen liittyvää teemme huomenna aamulla, koska käski huolehtimaan että kengät eivät liu'u liikaa lattialla.. mielenkiinnolla odotellen huomista.
Haluan myös kertoa että eilen jutustelin yhden kämppikseni kanssa, hän seurasi jalkapalloa ja minä taas en ymmärtänyt siitä mitään. Kuitenkin hän siinä totesi että onpa mukavaa vain jutustella yhdessä ihan yleisistä asioista, myös tästä huushollista ja sen kunnossapidosta mutta myös muusta, ja hän jatkoi että eivät he koskaan tee tätä muiden kämppisten kanssa. Tokihan siihen voi olla monia syitä, kuten erilaiset aikataulut ja erilaiset tyylit. Mutta nyt alan pelkäämään että olen päästänyt valloilleen kovan bilettäjän, koska hänellä oli todella mukavaa viime perjantain illalliskemuissa ja nyt hän sitten ehdotti että ensi perjantain crossdressing- kemuihin voidaan porukalla lähteä.. Nauratti kovasti, koska tiedän että ei ole kova juhlija ja on paljon omissa oloissaan tai ei ole vain tullut mennyksi.. Mutta juu, katsellaan että mikä tila kemujen suhteen hänellä on kun mennään lähemmäs kevättä.
Mutta erittäin kiva tosiasia on se että hänellä on auto ja tein diilin että voi mennä autolla kauppaan ja saa tuotua enemmän juttuja mukana kuin että joutuu roudaamaan käsissä painavia tuotteita.. Toki kävelyreissulla ei tulisi ostettua niin paljon, mutta ei tarvitse sitten mennä niin usein. Jostain syystä hän ei kyllä hyväksynyt sitä kun sanoin että maksan bensarahaa hänelle tästä avuliaasta teosta.. En tiedä sitten loukkasinko hänen kunniaansa jotenkin mutta toki nyt osani kannan kekoon, autohan ei liiku ilman petrolia tai mitä nämä nyt käyttävätkään.
Elämä siis alkaa sujumaan ja kaikista kommelluksista ja sähellyksistä huolimatta ihan jees täällä olla.. :)
:)!!!
ReplyDelete