Noniin.. vihdoin löysin aikaa/mahdollisuuden hieman kirjoitella tänne blogiin.. Teen tämän kahdessa osassa koska niin paljon kertomista.. (tosin akku näyttää hurjaa vauhtia tyhjenevän ja molemmat converterit eivät mahdu läppärinn virtajohtoon eikä kaupasta löytynyt sopivaa.. Niimpä niin..
Eli matka tänne Athloneen meni todella hyvin. Aikaisin aamulla oli herätys perjantaina ja äiti heitti kentälle. Menin check-in jonoon ja juuri ennen omaa vuoroani kuulin nimeäni huudettavan. Käännyn ja näen Davidin ja Esterin.. Olin että vau! Juuri ne ihmiset joita mielessäni olin harmitellut että vitsit kun en nähnyt heitä kun olivat Suomessa.. Ja siinä he olivat, edessäni. Kävi vielä ilmi että he matkaavat Tukholman kautta, joten olimme siis samalla lennolla.. Olikin siis todella mukava vaihtaa kuulumisia lentokoneeseen pääsyä ennen. . ja Tukholmassa myös.. Heidät näin kaksi vuotta sitten Nykissä ja nyt myös pitkästä aikaa.. Oli kiva kuulla että he olivat halunneet myös nähdä minutkin. Ja näin yhteentultiin siis. Vaihtoaika oli noin 1.35 minuuttia mutta 45 minuuttia meni jo Suomessa kun lentokoneen moottoreita sulateltiin.. Pientä jännitystä siis ilmassa mutta hyvin saivat sen kiinni koska minulla oli hyvin aikaa Tukholmassa löytää oma porttini, joka oli toisella puolella käytävää kuin Esterin ja Davidin portti. Oli siis siunattu olo..
Siitä jatkoin kolme tuntia Dubliniin. Jonka nukuin.. LÄhestyessä Dublinia oli kiva katsella maata ja ihastelin että onpas vihreää.. Viisi minuuttia siitä tajusin vasta että hetkonen, täällähän ei ole lunta laisinkaan.. Luntahan piti olla.. No, Selvisin hyvin ja laukkukin löytyi, se tuli juuri oikealla hetkellä eteeni kun saavuin matkatavarajutun luokse. Kaikkihan tuntuu menevän niin putkeen.
Sitten etsin paikan josta ostin lipun Athloneen.. Citylinkin bussilipun siis ja hintaa tälle tuli 13e. Halvempi vaihtoehto siis kuin juna joka olisi ollut n. 20-25e.
Hieman vähän arvelutti että osaanko jäädä pois bussista oikeassa kohdassa.. Lipunmyyjä vakuutti että kuski ei jätä minua bussiin, kuski kun kirjaa ylös aina että kuka jää minnekin ja siten varmistaa että pysähdyksiä tapahtuu.. Ja bussinkin löysin ja sinne pääsin istuskelemaan.. Ensi havaintoni Dublinista oli se että täällä ei ole niin kylmä kuin luulin.. Että minähän olen varautunut äärimmäiseen kylmyyteen.. Niimpäniin.
Mutta siis, selvisin Dubliniin, selvisin bussiin ja siitä matka jatkui hetken päästä kohti Galwayta ja Athlone siis siinä matkan varrella..
Pitää tähän väliin kertoa hauska ilmiö.. Eräs kundi auttoi laittamaan kassini bussin tavaratilaan. Sitten kun kiitin häntä, hän sanoo: no bother. Itse kun on tottunut että joku sanoo you're welcome tai no problem, omaan korvaan se jotenkin kuulosti negatiivisemmalta kuin mitä oikeasti oli tai mitä tämä tyyppi tarkoitti. Tässä taisi olla siis ensi kosketukseni erilaisiin sanontoihin ja sanoihin mitä tulisin kohtaamaan..
Niin, selvisin siis Athloneen ja osasin jäädä oikealla pysäkillä pois.. Sitä ennen bussi kaarsi kouluni kautta ja pääsin siis näkemään paikan missä pääsisin viettämään kevään. En juuri tiennyt mitä ajatella mutta kivajuttu. Kyytikin tuli 5 minuutin päästä soitostani että olen perillä.
Ja niin minua tultiin hakemaan, tämä rouva johon olen ollut yhteydessä, Jackie, tuli hakemaan minut ja tavarani. Ja niin seikkailu alkoi todenteolla.
No comments:
Post a Comment